Potilasohjaus on muutakin kuin ohjeiden antamista

Kommunikointi potilaan kanssa – Voiko heikko hoitotulos johtua muustakin, kuin potilaan huonosta sitoutumisesta


Potilaan huolellinen informointi hänen ongelmaansa liittyvistä tekijöistä, kuten vaivan syistä, luonteesta ja ennusteesta, on keskeisessä asemassa monissa tuki- ja liikuntaelinongelmien (TULE-ongelmat) hoitosuosituksissa. Informoinnin lisäksi TULE-ongelmien konservatiivisen hoidon perustana ovat potilaan toimintakyvyn parantamiseen tähtäävä omahoidon ja aktiivisen harjoittelun ohjaaminen. Potilasohjaus ja potilaan aktivoimisen laadukas toteuttaminen eivät kuitenkaan ole niin helppoja toimenpiteitä, kun voisi nopeasti ajatella.

Tullessaan vastaanotolle kipupotilaan päässä saattaa liikkua monia kysymyksiä ja huolia. Yleisimmin kuultuja kysymyksiä ovat: Onko minulla jokin vakava sairaus, mistä ongelma johtuu, voidaanko vaivalle tehdä jotain, mitä itse voin tehdä sille ja mikä on vaivan ennuste. Ollessaan huolissaan, potilas ei kuitenkaan välttämättä kykene vastaanottamaan kaikkea informaatiota, jonka lääkäri tai terapeutti hänelle vastauksissaan antaa. Potilaan kykyyn vastaanottaa, ymmärtää ja muistaa terveystietoa voi huolien lisäksi vaikuttaa moni muukin asia. Tiedon sisäistämisen ongelmat saattavat johtua 1) kliinikosta, 2) informaation antotavasta ja 3) potilaasta.

”Mitä enemmän informaatiota annetaan, sitä enemmän unohdetun tiedon osuus lisääntyy.”

Kliinikko saattaa käyttää viestinnässään terminologiaa, jota potilas ei ymmärrä. Se miten asiasta keskustelee kollegan kanssa ei luultavammin toimi potilaan kanssa.  Myös annetun tiedon määrä vaikuttaa. Mitä enemmän informaatiota annetaan, sitä enemmän unohdetun tiedon osuus lisääntyy. Yleisesti voidaan sanoa, että vastaanotolla saadun informaation muistaminen on huonoa ja epätarkkaa. Joidenkin arvioiden mukaan jopa 40-80% lääkärin antamasta informaatiosta unohdetaan välittömästi. Lisäksi muistetusta informaatiosta puolet on epätarkkaa tai väärinymmärrettyä ja valikoitua.  Potilas fokusoituu yleensä diagnoosiin liittyvään informaatioon ja sisäistää hoito-ohjeet huonommin. Kommunikoinnin parantaminen kannattaa sillä annetun informaation muistaminen ennustaa potilastyytyväisyyttä ja vaikuttaa siten saatujen ohjeiden ja neuvojen toteuttamiseen.

Yksinkertaisi ohjeita, jotka saattavat tehostaa ammattilaisen antaman viestin ymmärtämistä:

  • Anna ensin potilaalle mahdollisuus tulla kuulluksi ja kertoa hänen omat käsityksensä ja huolensa ongelmaan liittyen. Rauhoittunut potilas todennäköisesti muistaa puheesi paremmin kuin huolissaan oleva
  • Yksinkertaiset ja spesifit potilaan tilanteeseen sopivat ohjeet ovat parempia kuin yleisohjeet
  • Keskity ongelman ratkaisemisen kannalta tärkeimpiin asioihin ja pyri selkeään ja tarkkaan viestintään
  • Kerro potilaalle tärkein asia vastaanoton alussa ja uudelleen lopussa
  • Pyydä potilasta toistamaan antamasi ohje (Kieran O’Sullivanin testi: pyydä potilasta kertomaan kuinka hän selittää kotiin mentyään tekemäsi löydökset tai antamasi ohjeet omille perheenjäsenilleen)

Perinteisessä vastaanottotoiminnassa kliinikko antaa terveysinformaation yleensä suullisessa muodossa. Tämä toimintatapa voi olla hyvä osalle potilaista, mutta tuskin optimaalinen kaikkien kohdalla. Pelkän tekstimuotoisenkaan tiedon jakaminen ei ratkaise ongelmaa, vaan tarvitaan erilaisten viestintämuotojen yhdistelyä. Suullisesti annettavia ohjeita kannattaa vahvistaa aihetta tukevalla kirjoitetulla tai visualisoidulla materiaalilla. Tekstin, kuvien ja videoiden yhdistäminen puhuttuun viestiin parantaa tiedon muistamista. Työssä kannattaa hyödyntää valmiita ja luotattavaksi todettuja tiedonlähteitä (esim. RetrainpainUutta tietoa kivusta) tai koostaa omia dokumentteja, animaatioita, kursseja ym. potilaille jaettavaksi ja heidän kanssaan läpikäytäviksi.

”Kliinikon kannattaa pyrkiä ymmärtämään miksi potilas ajattelee eri tavalla.”

Potilaasta johtuvia viestin sisäistämisen ongelmiin liittyviä tekijöitä ovat esim. ikä, tunnetila, koulutustaso, sekä hoitoon liittyvät odotukset ja uskomukset. Iäkkäämmät henkilöt muistavat tiedon heikommin ja tarvitsevat ja tarvitsevat asioiden uudelleen esille nostoa ja kirjallista materiaalia puhutun rinnalle. Myös mieliala esim. ahdistus vaikuttaa tiedon muistamiseen heikentävästi.

Terveyteen liittyvissä asioissa tiedon määrä on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Elintapoihin ja terveyteen liittyvää sähköistä tiedonhankintaa on selvitysten mukaan käyttänyt 65% suomalaisista ja 45% on kokenut sen hyödylliseksi. Valitettavasti saatavilla oleva terveystieto ei useinkaan ole faktoihin perustuvaa. Siten myös vastaanotolle tulevien potilaiden vaivan syihin ja hoitoon liittyvät käsitykset, odotukset ja uskomukset voivat olla jopa esteensä hoidon onnistumiselle. Mahdollisuuksien mukaan kliinikon tulee sovitella ohjeet/neuvot niin, että ne tukevat mahdollisimman paljon potilaan omaa näkemystä. Kliinikon velvollisuus on korjata väärät käsitykset ja epärealistiset odotukset kuitenkin turhaa vastakkainasettelua välttäen. Kliinikon kannattaa pyrkiä ymmärtämään miksi potilas ajattelee eri tavalla. Informaation jakaminen ja hoidon aloittaminen kannattaa toteuttaa maltillisemmin, jos kliinikon ja potilaan käsitysten välillä on isoja ristiriitoja.

”Potilaan tulee saada riittävät taustatiedot osallistuakseen aktiivisesti terapian suunnitteluun, toteutukseen ja tuloksellisuuden arviointiin.”

Potilaan kanssa kommunikointi ja terveystiedon jakaminen eivät ole pelkkää tiedon antamista ja tiedon vastaanottamista. Kuntoutuakseen potilaan ei tarvitse saavuttaa laajamittaista ymmärrystä ongelma-alueen anatomiasta tai nivelen toiminnasta, eikä hänen ole välttämätöntä tietää harjoittelun kuormitusfysiologisia perusteita. Edukaation avulla autetaan potilasta oivaltamaan ja ymmärtämään mistä ongelmassa juuri hänen kohdallaan on kyse. Potilaan tulee saada riittävät taustatiedot osallistuakseen aktiivisesti terapian suunnitteluun, toteutukseen ja tuloksellisuuden arviointiin. Potilasohjauksen onnistumisen tavoitteina toimivat siten hyvin potilaan aktiivinen osallistuminen ja päätöksenteko.

Hoidon tuloksellisuus koostuu lopulta hoidon sisällöstä sekä potilaan hoitoon sitoutumisesta. Kliinikon ja potilaan välinen kommunikointi ja riittävä tieto vaivasta luovat pohjan sitoutumiselle. Kliinikko toimii asiantuntijana, mutta onnistunut hoidon toteutus ei ole asiantuntija- vaan potilaslähtöistä. Potilaslähtöisyyttä tukee myös se, että asiantuntija on selvillä siitä, mikä on potilaalle merkityksellistä ja millaisia odotuksia ja tavoitteita hänellä on kuntoutusta kohtaan.

”Hoitosarjan alussa on varmistettava, että potilas ei jää ongelmiensa kanssa yksin.”

Navisec Health asiointipalvelu helpottaa terveydenhuollon ammattihenkilöiden yhteydenpitoa potilaisiinsa myös vastaanottokäyntien välisenä aikana. Kaikkea informaatiota ei siten tarvitse antaa vastaanotolla, vaan sen jakaminen potilaalle onnistuu vaivattomasti asiointipalvelun kautta. Asiointipalvelun kautta tietoa voi helposti jakaa tekstinä, kuvina, videoina tai vaikkapa kurssimuotoon rakennettuna. Samalla tavalla potilas voi olla helposti ja tietoturvallisesti yhteydessä ammattihenkilön jos/kun hänellä tulee kysymyksiä vaivaan ja hoidon toteutukseen liittyen. Kontaktien oton määrää on helppo säädellä kunkin potilaan yksilöllisten tarpeiden mukaan. Hoitosarjan alussa on varmistettava, että potilas ei jää ongelmiensa kanssa yksin. Terapiasarjan edetessä potilas ottaa enemmän itse vastuuta kuntoutumisestaan ja sarjaa voidaan tarvittaessa jatkaa kevennettynä esim. etävastaanottojen muodossa.

Navisec Health:n suunnittelutyökalun avulla terapiasuunnitelma voidaan suunnitella ja aikatauluttaa näkyväksi. Näin potilas tietää missä vaiheessa ollaan menossa ja mitä seuraavaksi on tulossa. Terapian onnistumisen arviointi on vaivatonta sähköisten lomakkeiden avulla ja näin terapiakäynnit voidaan käyttää johonkin muuhun kuin lomakkeiden täyttämiseen.

Kiitokset Riikka Holopaiselle tekstin kommentoinnista.

Kirjallisuutta:

Friedman AJ, Cosby R, Boyko S, Hatton-Bauer J, Turnbull G. Effective teaching strategies and methods of delivery for patient education: a systematic review and practice guideline recommendations. J Cancer Educ. 2011 Mar;26(1):12-21.

Kessels RP. Patients’ memory for medical information. J R Soc Med. 2003 May;96(5):219-22

Lim YZ, Chou L, Au RT, Seneviwickrama KMD, Cicuttini FM, Briggs AM, Sullivan K, Urquhart DM, Wluka AE. People with low back pain want clear, consistent and personalised information on prognosis, treatment options and self-management strategies: a systematic review. J Physiother. 2019 Jul;65(3):124-135.

Mackey LM, Doody C, Werner EL, Fullen B. Self-Management Skills in Chronic Disease Management: What Role Does Health Literacy Have? Med Decis Making. 2016 Aug;36(6):741-59.

Watson PW, McKinstry B. A systematic review of interventions to improve recall of medical advice in healthcare consultations. J R Soc Med. 2009 Jun;102(6):235-43.

 

About the author